Heissan!

Eilen oli aivan hiostavan ihana keli painua salille maanalle vääntämään olkapäille giant-settejä. Mukavasti sai hien tirskumaan treenissä, jonka yleensä vetää pitkähihaisella paidalla vilun vuoksi :D
Tänään ois vuorossa vastaava combi jaloille, sas nähdä, mitä on kropassa vielä irrottavana!

Putkirullaus kaikessa piinassaan on ollut ihan koipieni pelastus, eikä siltä hieltä säästytty siinäkään touhussa. Onneton iltapainokin tässä hätäkässä vähän notkahti, mutta pistetään nesteiden piikkiin! No, ehkä lämmittelyhiiteillä oli jotain tekemistä myös asian kanssa...jästipää...

Vaikka olen tässä itse vahvasti massaa hankkimassa, on ilo silti lukea ja löytää blogeja, joissa ihmiset hehkuttavat onnistumisiaan painonpudotuksissaan. Kaikki sinnikkäät, pitkänlinjan projektit vaativat tolkuttomasti henkistä ja fyysistä kanttia. Pelkästään sosiaalinen elämä usein "vaatii" sitä, että otat sitä pöydässä olevaa kakkua tai lähdet yhdelle ellet toisellekin. Ja voi sitä kolmatta ja kymmenettä kertaa, kun pääset taputtamaan muka huokaisten vatsaa ja sanomaan, että mää kun tässä vähän tarkkailen. Sitten tulee ne pää kenossa voivottelut ja kauhistelut, että no mitä nyt niin ja päin pois.

Ja pätee tuo tähän toiseenkin suuntaan. Vaikka muonaa saan mennä, on tarkoitus mennä silti puhtailla. Eli en kaikessa kalorinmetsästyksessä ole ensimmäisenä kakkulapiolla. Ja siinä muuten saakin häpeillä itseään, kun tällaisena kuivan kesän oravana kieltäytyy herkuista. Tuo on taas sitä sorttiansa....

Jokaisella on syynsä kieltäytyä, ja varsinkin nyt mitä kiivaimpana juhla-aikana, antaa jokaisen tehdä seisovien pöytien äärellä just mitä haluavat. Eli jätetään se tuputtaminen vähemmälle, eiköhän kaikki tiedä ihan itse, mitä lautaselleen haluavat ja miksi :)

Nyt tämä nainen tempaisee ja pistää viimein käyntiin sen blogin, jonka tyyppistä olen itse yrittänyt haeskella, mutta ei ole tullut vastaan.

Koko tämän ihanan kehonrakennukseen perehtymisen ajan olen yrittänyt löytää blogia, jossa koti ihanaa, timmiä, lihaksikasta ja hyvänkokoista vartaloa lähestyttäisiinkin sieltä toisesta suunnasta. Alhaalta päin. Jokaikinen tuutti suoltaa laihdutusohjeita, kilotavoitteita ja hehkutusta dieettien edistymisistä, rasvojen tirskuttelusta ja kello viiden aamuhiiteistä.

Tässä ois nyt luvassa sitten se toinen osasto...

Taustalla kummittelee kauhea syömishäiriö/pakkomielleliikunta kierre, jota vastaan taistelu alkaa olla voiton puolella. Vaikea sanoa, mistä kaikki lähti liikkeelle. Olen juuri sen häijyn sukupolven kasvatteja, joiden ihanteina olivat kate mossit yms. gasellit. Itse en ole ikinä ollut oikeasti ylipainoinen, mitä nyt lukioikäisenä 157/57 tienoota. Kuitenkin ilmesesti sitä takamusta sen verran, että siitä jonkun piti oikeaan väliin huomauttaa.

Ja niin se lähti. Hiipien, pikkuhiljaa. Innostuin reilu parikymmpisenä liikunnasta ja etenkin juoksusta ja sain painon pudotettua useaksi vuodeksi pyörimään 45-50 välillä. Ihan hyvin meni, ja vaikka liikunnan suorittaminen aina pikku pakkonsa oli, niin lapasessa se pysyi silti.

Syksy 2011 aloitti alamäen, kun huomasi, kuinka sen va´an lukeman saa kuin huomaamatta tippumaan alemmas ja alemmas. Ensimmäisen numeron muuttuessa kolmoseksi taisin ensimmäisen kerran vähän säikähtää, mutta siihenkin turtui pian.

 

39, 38, 37, niin se vain lähti menemään. Reilu vuosi sitten alkoi elämä nostaa pikku hiljaa päätään, kun avomiehen pitkään harrastama salielämä alkoi kiinnostaa. Aloin "käydä" salilla (lue: järkyttävät crossaukset ja juosten laitteita läpi...), mutta silti kaikki takkusi. En syönyt, höyrysin, kulutin. Pahimmillaan paino kävi 31 kiloissa. Järkyttävää, kun nyt ajattelen. Ja koko ajan samalla sain vakuuteltua ihmisille, että kaikki on juu ihan hyvin.

Mutta silti tahto alkoi kasvaa ja mielikuva siitä, mitä haluaa, muuttua.

Marraskuussa mieheni avulla sain hankittua itselleni etänä maailman ihanimman valmentajan, joka laati minulle ruokavalion ja ohjelman.

JA PIKKU HILJAA on tämä jästipää alkanut muuttua. Syöminen menee jo täysin, sali tuntuu järjettömän ihanalta ja mielikuva kauneusihanteista ja terveydestä on muuttunut täysin. Vaikeuksia aiheuttaa enää turhan hösäämisen ja kuluttamisen lopettaminen, muuten alkaa kaikki olla kohdillaan. Nyt lähtisi käyntiin 3000 kalorin ruokavalio, ja tahdon sen julistaa näin virallisesti. Tästä ei saa paeta!! Teen sen!! Olen saanut hilattua itseni nelosen puolelle ja matka saa sen kuin jatkua. Kaikki terveyteen ja tasapainoiseen elämään liittyvä kiinnostaa ja tuntuu, etten saa tästä kaikesta tarpeeksi :) Lisää-lisää-lisää!!

Katsotaan, lähtisikö tästä liikkeelle nyt taas jotain uutta. Muuten olen ihan tavallinen, hassu, sopivasti bling-blingistä tykkäävä, karmeat kolmekymmentä täyttänyt ruohonkorsi, joka tahtoo massaa ja julistaa sen täällä kaikille.

 

 

Tämä challenge on jo alkanut ja saa täällä arvoisaansa lisäpontta, Ehdottomasti tsemppiä kaikille painonsa kanssa teutaroiville, olitte lukemia pistämässä suuntaan tai toiseen. Tavoite "vitonen alkuun" lähtee just ja nyt.

Hypätkää matkaan :)